No niin on aatto saa taas ottaa
Olo, aha, paha olo
aatto saa taas ottaa no niin on
-murre ilmeni
tiistai 30. kesäkuuta 2015
torstai 25. kesäkuuta 2015
Kuuden sanan novellit
On rikas, haluaa enemmän, saa enemmän.
Kaunis aamu, päivällä myrskyää, illaksi tyyntyy.
Kaunis aamu, päivällä myrskyää, illaksi tyyntyy.
Ole sinä, niin minä olen- runo
Ole sinä laiva, niin minä olen meri. Ole sinä sama, niin minä olen eri. Jos sinä olet veri, niin minä olen haava. Ole sinä puu, niin minä olen naava. Jos olet laiha, niin minä olen paksu. Ole sinä karkki, niin minä olen juustonaksu. Jos sinä olet heikko, niin minä olen vahva. Ole sinä lukko, niin minä olen kahva. Ole sinä laulu ja minä olen sanat. Jos sinä olet tasku, niin minä olen rahat. Jos olet sinä ruoka, niin minä olen maku. Ole sinä vaatteet, niin minä olen naku. Kun minä olen terve, niin sinä olet sairas. Minä olen helvetti, ole sinä taivas.
torstai 14. toukokuuta 2015
Sattumia
Ikkunasta pudonnut eukko
Kohtaus alkaa siitä kun vanha eukko menee ikkunan luokse ja yrittää nähdä mitä tiellä on. Eukko ei näe mitä tiellä on, hän kurkottaa enemmän ja lopulta tipahtaa alas. Heti tämän jälkeen tulee uusi eukko, hänkin menee ikkunan luokse ja yrittää nähdä ensimmäistä eukkoa, joka on kuolleena kadulla. Toinenkin eukko tipahtaa alas ja kuolee. Eukkoja tulee vielä neljä lisää ja kaikki kuolevat samalla tavalla. Tapahtumaa seuraa tuntematon mies. Kuudennen eukon jälkeen mies kyllästyy ja sanoo lähtevänsä Maltsevskin torille, missä sokea mies oli saanut lahjaksi villasaaliin. Kaikki eukot siis kuolivat uteliaisuutensa takia.
Kohtaus oli lyhyt ja hyvä sellaisenaan, enkä itse keksi yhtään tapaa miten sen voisi esittää paremmin.
Näyttelijät olivat kohtauksessa hyvät. Lavastus ja puvustus olivat sopivia tilanteeseen. Valot olivat kohdistettu hyvin ja äänet olivat myöskin hoidettu loistavasti.
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Mustanaamio
Mustanaamio on Lee Falkin luoma sarjakuvahahmo. Luin Mustanaamio-lehden vuosikerran 1970 Mustanaamio- seikkailut sarjakuva albumin. Useimmissa tarinoissa tarina ja kuvitus oli Fratelli Spadan tekemä, mutta Lee Falk ja Sy Barry olivat myös mukana. Albumin kustantaja on Egmont kustannus Oy Ab. Albumi on aika uusi, koska sen julkaisu vuosi on 2013. Lee Falkin tunnetaan parhaiten Mustanaamion, mutta myös Taika-Jimin luojana.
Albumi koostui irrallisista stripeistä. Tapahtuma paikkana oli useasti viidakko. Tapahtumat olivat saman tapaisia ja useasti pahikset jäivät kiinni nopeasti ja Mustanaamio selviytyi aina vaivatta voittajana. Viidakossa oli erillaisia heimoja, jotka olivat useasti Mustanaamion puolella, mutta poikkeuksiakin löytyi. Olisin halunnut nähdä enemmän kohtia missä Mustanaamio on alakynnessä ja pinteessä, koska albumissa hän selvisi liian helpolla ja lukeminen alkoi käydä nopeasti tylsäksi.
Albumissa henkilöt vaihtuivat aina tarinan perusteella, mutta yksi vakituinen hahmo oli myös Mustanaamion lisäksi. Guran on Mustanaamion apuri joka pitää huolta Mustanaamion piilopaikasta tämän ollessa poissa. Gurania ei kuvailtu tämän tarkemmin, hän vain sanoi aina pari lausetta, mutta luonnetta ei selvinnyt. Guran näytti alkuasukkaalta ja hänellä oli päässään kummallinen olkihattu. Mustanaamio taas oli lihaksikas ja supersankari tyyppinen hahmo, mutta varsinaisia yliluonnollisia voimia hänellä ei ollut. Hänellä oli kyllä kaikki normaalit aistit paremmat kuin tavallisilla ihmisillä ja hänen refleksinsä olivat ilmiömäiset. Mustanaamiolla on musta maski jossa on valkoista silmien kohdalla ja hänellä on sininen puku. Ihmisten ilmoille mennessään hän esittää miestä nimeltä Walker ja hänellä on silloin normaalit vaatteet päällään. Guranin ja Mustanaamion suhdetta kuvattiin hyväksi ja he olivat selvästi kavereita keskenään, vaikka Guran oli myös töissä Mustanaamiolle.
Miljöö oli siis viidakko ja kuvat eivät olleet hirveän yksityiskohtaisia. Ruuduissa oli vain isoimmat kasvit ja puut, mutta pieniä yksityiskohtia ei ollut. Albumi oli kantta lukuun ottamatta mustavalkoinen ja pienistä asiosta ei saisi kunnolla selvää, tämän vuoksi yksityiskohdat varmaankin puuttuvat.
Albumissa useimmat hahmot olivat fyysisesti hyväkuntoisia ja ulkonäkö oli aika samankaltainen kaikilla. Albumissa tuli esillle miten hyvästä tulee paha rahan takia ja hyvät ystävät eivät koskaan petä toisiaan, vaikka aluksi siltä vaikuttaisi.
Albumissa oli ihan hyvä piirrostekniikka, mutta teos oli tosiaan mustavalkoinen. Albumissa käytettiin perinteisiä sarjakuvan tehokeinoja eli isoja äänikuvauksia kuten : KRASCH ja UH. Liikekuvat olivat myös onnistuneita ja lyönti kohdat näyttivät aidoilta. Ruuduissa henkilöt olivat usein selästä päin piirrettyjä, mutta myös läheltä piirretyt naamakuvat olivat yleisiä.
Kuvan ja sanan suhde oli aika hyvä ja tunne mitä haluttiin kuvata tuli molemmissa hyvin esille. Tarina eteni albumissa siten, että teksti selitti kuvaa. Teksti viittasi lähinä kuvan tapahtumiin ja viittaukset kuvan ulkopuolelle olivat harvinaisempia. Tarina etenee pääasiassa puhekuplien avulla, mutta selostustekstiäkin on aina sopivissa tilanteissa käytetty.
Mustanaamiossa minua kiinnosti eniten tarinat mitä albumissa oli, mutta piirrostekniikka oli myös ihailtavan hienoa ja lukukokemus olisi ollut lähes täydellistä jos Mustanaamiolle olisi vielä oikeasti tapahtunutkin jotain. Albumissa oli liikaa sellaisia kohtia että Mustanaamio selvitti tämänkin tilanteen ja paskoi vastustajat mahtavilla taistelu taidoillaan. Mustanaamion ei edes kunnolla annettu mennä alakynteen, kun hän oli jo selviytynyt tilanteesta. Tätä yksityiskohtaa lukuun ottamatta suosittelen Mustanaamiota kaikkille sarjakuvien ystäville.
Albumi koostui irrallisista stripeistä. Tapahtuma paikkana oli useasti viidakko. Tapahtumat olivat saman tapaisia ja useasti pahikset jäivät kiinni nopeasti ja Mustanaamio selviytyi aina vaivatta voittajana. Viidakossa oli erillaisia heimoja, jotka olivat useasti Mustanaamion puolella, mutta poikkeuksiakin löytyi. Olisin halunnut nähdä enemmän kohtia missä Mustanaamio on alakynnessä ja pinteessä, koska albumissa hän selvisi liian helpolla ja lukeminen alkoi käydä nopeasti tylsäksi.
Albumissa henkilöt vaihtuivat aina tarinan perusteella, mutta yksi vakituinen hahmo oli myös Mustanaamion lisäksi. Guran on Mustanaamion apuri joka pitää huolta Mustanaamion piilopaikasta tämän ollessa poissa. Gurania ei kuvailtu tämän tarkemmin, hän vain sanoi aina pari lausetta, mutta luonnetta ei selvinnyt. Guran näytti alkuasukkaalta ja hänellä oli päässään kummallinen olkihattu. Mustanaamio taas oli lihaksikas ja supersankari tyyppinen hahmo, mutta varsinaisia yliluonnollisia voimia hänellä ei ollut. Hänellä oli kyllä kaikki normaalit aistit paremmat kuin tavallisilla ihmisillä ja hänen refleksinsä olivat ilmiömäiset. Mustanaamiolla on musta maski jossa on valkoista silmien kohdalla ja hänellä on sininen puku. Ihmisten ilmoille mennessään hän esittää miestä nimeltä Walker ja hänellä on silloin normaalit vaatteet päällään. Guranin ja Mustanaamion suhdetta kuvattiin hyväksi ja he olivat selvästi kavereita keskenään, vaikka Guran oli myös töissä Mustanaamiolle.
Miljöö oli siis viidakko ja kuvat eivät olleet hirveän yksityiskohtaisia. Ruuduissa oli vain isoimmat kasvit ja puut, mutta pieniä yksityiskohtia ei ollut. Albumi oli kantta lukuun ottamatta mustavalkoinen ja pienistä asiosta ei saisi kunnolla selvää, tämän vuoksi yksityiskohdat varmaankin puuttuvat.
Albumissa useimmat hahmot olivat fyysisesti hyväkuntoisia ja ulkonäkö oli aika samankaltainen kaikilla. Albumissa tuli esillle miten hyvästä tulee paha rahan takia ja hyvät ystävät eivät koskaan petä toisiaan, vaikka aluksi siltä vaikuttaisi.
Albumissa oli ihan hyvä piirrostekniikka, mutta teos oli tosiaan mustavalkoinen. Albumissa käytettiin perinteisiä sarjakuvan tehokeinoja eli isoja äänikuvauksia kuten : KRASCH ja UH. Liikekuvat olivat myös onnistuneita ja lyönti kohdat näyttivät aidoilta. Ruuduissa henkilöt olivat usein selästä päin piirrettyjä, mutta myös läheltä piirretyt naamakuvat olivat yleisiä.
Kuvan ja sanan suhde oli aika hyvä ja tunne mitä haluttiin kuvata tuli molemmissa hyvin esille. Tarina eteni albumissa siten, että teksti selitti kuvaa. Teksti viittasi lähinä kuvan tapahtumiin ja viittaukset kuvan ulkopuolelle olivat harvinaisempia. Tarina etenee pääasiassa puhekuplien avulla, mutta selostustekstiäkin on aina sopivissa tilanteissa käytetty.
Mustanaamiossa minua kiinnosti eniten tarinat mitä albumissa oli, mutta piirrostekniikka oli myös ihailtavan hienoa ja lukukokemus olisi ollut lähes täydellistä jos Mustanaamiolle olisi vielä oikeasti tapahtunutkin jotain. Albumissa oli liikaa sellaisia kohtia että Mustanaamio selvitti tämänkin tilanteen ja paskoi vastustajat mahtavilla taistelu taidoillaan. Mustanaamion ei edes kunnolla annettu mennä alakynteen, kun hän oli jo selviytynyt tilanteesta. Tätä yksityiskohtaa lukuun ottamatta suosittelen Mustanaamiota kaikkille sarjakuvien ystäville.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Vastauksia Lauran kysymyksiin.
Luetko yleensä
runoja?
En.
Millaisia
runoja luit karaoke-projektia varten?
Luin Tommi Parkkon
Pelikaanin, Hannimari Heinon Alkaa meri, Merja Virolaisen Kontaktia
halutaan ja Ilpo Tiihosen Lyhyt oodi kaikelle.
Tommi Parkkosen
runot olivat outoja ja ne olivat vaikea selkoisia, ei sovellu
runokaraokeen.
Hannimari Heinon
kirjan runot olivat lyhyitä mutta liian vaikeita ymmärtää, ei käy
runokaraokeen.
Merja Virolaisen
Kirja oli liian eroottinen lapsille, ei sovi runokaraokeen.
Ilpo Tiihosen kirja
oli näistä paras ja sen runot olivat näistä vaihtoehdoista
parhaita runokaraokeen.
Tunsitko
entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte karaokeen?
Suosikkini oli Ilpo
Tiihosen Lyhyt oodi kaikelle, en tuntenut aiemmin.
Mitä ajatuksia
runot herättivät sinussa?Tiihosen
runoista luin Sikojen Rakkaus. Se
oli
hauska
ja siinä
oli hyviä riimejä. Virolaisen
kirjasta luin runon Kapellimestari. Runosta oli vaikea saada kiinni
ja sitä oli vaikea ymmärtää. Heinon kirjasta luin runon
purppurariekaleita, se oli todella epäselkeä ja en ymmärtänyt
sanaakaan. Parkon
kirjasta luin runon Kone on hiljaisuus. Runossa ei ollut mitään
järkeä, yritys oli hyvä, mutta lopputulos paska.
Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti?
En.
Tilaa:
Kommentit (Atom)