Sain luettavakseni kaksi antiikin ajan merkittävää teosta: Sofoklesin Kuningas Oidipuksen ja Euripideen Medeian. Teokset ovat tragedioita, eli surumielisiä näytelmiä. Molemmat edustavat vahvasti antiikin ajalle tyypillisiä piirteitä esim. kohtalo-oppia.
Sofokles (496-406 eaa.) on varmasti antiikin tunnetuin tragediakirjailija. Hänet tunnettiin myös pappina ja poliitikkona. Sofokleen tunnetuimpia teoksia ovat Kuningas Oidipus, Aias, Trakhiin naiset ja Antigone, joista kuuluisin on Kuningas Oidipus. Tiivistettynä teos kertoo kuningasperheen pojasta Oidipuksesta, jonka ennustetaan tappavan isänsä ja naivan äitinsä. Estääkseen ennustuksen kuningas käskee Oidipuksen surmattavaksi. Oidipuksen henki kuitenkin säästyy paimenen ansiosta ja hän päätyy toisen kuningasperheen huostaan. Vuosia myöhemmin Oidipus kuulee ennustuksesta ja pakenee kaupungistaan ennustuksen toteutumista peläten. Pakomatkalla toiseen kaupunkiin Oidipus päätyy tappeluun ja tulee vahingossa tappaneeksi oikean isänsä. Uudessa kaupungissaan Oidipus nai paikallisen kuningattaren, joka on hänen oikea äitinsä. Lopulta Oidipus kuulee että hän on tietämättään toteuttanut ennustuksen ja päättää puhkaista silmänsä tämän seurauksena.
Euripides (480-406 eaa.) on toinen merkittävä antiikin aikainen tragediakirjailija. Euripides korosti teoksissaan yksilön pohdintaa sekä toimintaa ja hänen kirjoille oli tyypillistä voimakkaat naishahmot. Euripideen teos Medeia kertoo Medeia nimisestä naisesta, joka lähtee Jason nimisen miehen matkaan pettäen kotimaansa. Draama alkaa, kun Jason päättää hankkia uudeksi vaimokseen Korintin kaupungin kuninkaan tyttären, sillä hän haluaa taata lapsilleen hyvän aseman. Medeia ei katso tätä sormiensa läpi, vaan päättää kostaa tälle. Pitkän harkinnan jälkeen Medeia lähettää hänen ja Jasonin lapset, tuomaan Jasonin uudelle morsiamelle lahjoja, jotka ovat myrkytettyjä. Lopulta teos saa tragedialle tyypillisen lopun, kun Jasonin ja Medeian lapset, Jasonin isä ja Jasonin uusi morsian kuolevat lahjoihin.
Antiikin kirjallisuudelle yleisiä aiheita ovat sankareiden seikkailut, jumalten asettamat suunnitelmat, kuten kohtalot ja muut mytologiset aiheet. Molemmissa lukemissani teoksissa nämä listaamani asiat ovat tunnistettavissa. Monet sekä Kuningas Oidipuksessa että Medeiassa esiintyneet henkilöt ovat antiikin mytologiasta. Teosten miljöö on osittain sama ja teksti on pitkälti samankaltaista. Molemmissa kirjoissa on tragedialle hyvin ominainen loppu: muutos onnesta onnettomuuteen. Kohtalo-oppi ja jumalan käskyjen väistämättömyys näkyy erityisesti Kuningas Oidipuksen tarinassa. Kuoro on merkittävä osa antiikin aikaista teatteria, ja siksi molemmissa kirjoissa on paljon kuoron osuuksia. Nämä kuoro-osuudet tekivät myös tekstistä paikoittain haastavan lukea. Lukunautinnoiksi en näitä kutsuisi, mutta teokset ovat ilmanmuuta antiikin ajan klassikoita, jotka kaikkien tulisi tietää yleissivistyksen kannalta.
